Syksyn satoa

Syksy tuli ja syksy meni, mutta kuvistöiden lajittelun myötä palasin pieneksi hetkeksi siihen. Ykkösluokkalaiseni punoivat kärpässieniä, maalasivat pullopeiteväreillä sieniä kananmunakennoista ja asettelivat muovisia pikkueläimiä syksyiseen luontoon. Kivoja töitä kaikki, suosittelen! 

  

Zentangle-töitä

Zentangle-töiden tekeminen oli todella motivoivaa ja innostavaa niin oppilaista kuin opettajastakin!:) Kyseisen tekniikan yhtenä hyvänä puolena se, että eriyttäminen tapahtuu itsestään: toiset tekivät hyvinkin pikkutarkkaa työtä, toiset olivat suurpiirteisempiä. Työn aikaansaamaa iloa ja onnistumisen kokemuksia ei voinut olla huomaamatta.:)

Aloitimme zentangle-tunnin kokeilemalla opettajajohtoisesti erilaisia viivoja, muotoja ja kuvioita suttupaperille. Tämän jälkeen katsoimme valmiita zentangle-töitä. Ennen kuin jokainen pääsi oman työnsä kimppuun, näytin, miten työ kannattaa aloittaa (työn jakaminen osiin, jotka täytetään erilaisilla viivoilla ja kuvioilla). Aiheeksi valitsin metsän eläimet, koska niitä käsittelemme pian myös ympäristöopissa. Kuvat (jänis, orava, kettu, hirvi ja karhu) löysin Pinterestistä, joiden lähteeksi oli merkitty patternuniverse.com. Työskentelyvälineiksi riittivät valkoinen paperi ja terävä lyijykynä. Toiset työt teimme ohuella mustalla tussilla ja puuvärikynillä.

Lopuksi vielä muutama opettajan tekemä työ.:)

Kielellisiä harjoituksia, osa 2

Syyslukukausi on vaihtunut kevätlukukaudeksi ja kielellisiin harjoituksiin on tullut/tulee haastetta ja monipuolisuutta. Kevätlukukaudella keskityn oppilaideni kanssa aikaisempaa enemmän kirjoittamiseen, minkä myötä suurin osa tämän blogikirjoitukseni vinkeistä on kirjoitusharjoituksia. Vinkkejä muun muassa sujuvaan lukemiseen löytyy aikaisemmasta kielellisiä harjoituksia käsittelevästä blogitekstistäni. Alta löytyvät harjoitukset ovat pääasiassa Tuula Kallioniemen ja Sinikka Raikusen teoksesta Lauseista tarinoiksi, mutta myös Seikkailujen aapisen opeoppaasta. 

Yhdyssanat. Yhdyssanoja voi harjoitella esimerkiksi muodostamalla yhdyssanan kahdesta tai kolmesta kuvasta (jalan kuva ja pallon kuva -> jalkapallo) tai oppilaat etsivät itselleen parin niin, että heidän sanoistaan muodostuu yhdyssana (toisella sana "ranne", toisella "kello" jne.). Laiva on lastattu -peli soveltuu hyvin myös yhdyssanojen harjoitteluun, samoin kuin Mistä on kyse? Tässä vihjeinä voivat olla esimerkiksi seuraavat: 

Jäätelö, jossa on mansikkaa.

Keitto, jossa on pinaattia.

Kannu, joka on täytetty mehulla.

Kori, jossa on roskia.

Paketti, jossa on lahja.

Synonyymit.

Luokassa on sanalappuja, jotka ovat tekstipuolet seinää vasten käännettyinä. Oppilaat kääntävät ja lukevat valitsemansa lapun ja menevät omalle paikalleen kirjoittamaan sanan. Sanan kirjoitusasua saa käydä katsomassa ja tarkastamassa niin monta kertaa kuin tarvetta on.  

Etsi tekstistä tunnetta kuvaavat sanat ja kirjoita/ympyröi ne. Vastaavasti tekstistä voi etsiä muihinkin aihepiireihin liittyviä sanoja, kuten eläimiä tai värejä.

Kirjoita eläinsanoja, hedelmiä, ruokia, vaatteita, huonekaluja, värejä, perheenjäseniä, tunteita, viikonpäiviä, kuukausia, nimiä, kaupunkeja, maita.

Kirjoita/kerro, mitä sinulle tulee mieleen annetuista sanoista. Esimerkiksi sanasta surullinen voi tulla mieleen itku, itkeä, kyynel, onneton, harmaa jne. Tämä harjoitus on helppo yhdistää ympäristöoppiin ennakkotietojen testaamisen muodossa.

Keksi ja kirjoita hullunkuriset nimet tutuille esineille. Muki -> janonsammutusastia. 

Kirjoita virke/virkkeitä (tai sano suullisesti parillesi/pienelle ryhmälle/koko luokalle), jossa/joissa on annettu sana jossakin taivutusmuodossa. Annettu sana voi olla esimerkiksi flunssa ja virkkeet "Paha flunssani on kestänyt jo viikon." tai "Toivottavasti äiti paranee pian flunssasta."

Satusalaatti. Ohjeistus sama kuin seuraavassa tehtävässä (runon tilalla vain satu).

Kirjoita runo siten, että valitset tyhjään kohtaan jonkin annetuista sanoista. Esimerkiksi

Ulkona _______________ (vinkui/ulvoi/riehui/puhkui) tuuli.

Äiti _______________ (kolinaa/pauketta/sipinää/rapinaa) kuuli.

Hän ääntä _______________ (vaaraksi/uhaksi/möröksi/noidaksi) luuli.

Itkuun _______________ (vääntyi/mutristui/vääristyi/kääntyi) äidin huuli. 

Äiti piiloutui _______________ (vuoteen/sohvan/pöydän/lipaston) alle.

Hänen vieressään _______________ (kökötti/pötkötti/kyykötti/istui) nalle.

- Etpä _______________ (uskalla/tohdi/kiirehdi/laittaudu) ulkosalle,

äiti _______________ (kuiskutti/puheli/supatti/höpötti) nallukalle.

Aamuksi _______________ (hiljeni/vaikeni/laantui/uupui) tuuli.

Äiti vain _______________ (tuhinaa/kuisketta/hiljaisuutta/sihinää) kuuli.

Tuulta äiti _______________ (vaaraksi/uhaksi/möröksi/noidaksi) luuli.

Hymyyn _______________ (kääntyi/kiertyi/herkistyi/palasi) äidin huuli.

Valitse annetuista vaihtoehdoista riimiparit ja kirjoita niistä runo. Oppilaat voivat keksiä riimiparit myös itse. Runosta voi tehdä myös loppusoinnuttoman.

Kirjoita, mikä on/voisi olla kaunista, punaista, pehmeää, kovaa, kuumaa, puhdasta, herkullista, tulista, suolaista, poreilevaa, liukasta, kirjavaa.

Kirjoita, minkälainen/minkälaista äiti, kissanpentu, villapaita, tähti, jäätelö, riisipuuro on.

Kirjoita/kerro, mitä teit

tänä aamuna,

eilen illalla,

eilen koulussa,

viime viikonloppuna.    

Kirjoita/kerro, mitä tekisit, jos

saisit pikkusiskon tai -veljen,

lähtisit lomalle ulkomaille,

saisit kymmenen jäätelöä,

löytäisit taikurin vaatteet ja taikomisvälineitä.

Kirjoita/kerro, mitä näet, kun 

olet omassa huoneessasi,

olet kotipihallasi,

olet lempipaikassasi,

katsot ulos luokkahuoneesi ikkunasta. 

Kirjoita tekstit sarjakuvan puhekupliin.

Keksi tarinalle alku/loppu. Tarinalle voi myös keksiä jatkoa 1-5 virkkeen verran.

Kirjoita kuvasarjasta tarina.

Tarinanopat.

Vastaa kirjeeseen/sähköpostiviestiin.

Talvisia lumiukkotöitä

Hyvää uutta vuotta kaikille! Kevätlukukausi on lähtenyt mukavasti käyntiin.:) Tammikuun ensimmäisenä kuvaamataidon työnä ykkösluokkalaiseni tekivät lumiukot. Lumiukon koristeleminen oli itse asiassa yhtenä joulukalenteritehtävänä, ja päätin laajentaa tämän vielä isommaksi kuvaamataidon työksi. Ensiksi lapset värittivät voimakkaasti valkealla liidulla valkealle paperille lumen. Hangen ääriviiva tehtiin mustalla liidulla. Tausta laveerattiin sinisellä vesivärillä. Myös lumi sai kauniin pinnan laveerauksen myötä. Lopuksi lapset koristelivat lumiukon liiduilla, tusseilla tai puuvärikynillä. Myös melko kapeaksi ja pitkäksi leikattu taustapaperi sai töille aikaan pirteän ilmeen.

   

 

Selkärankaisia ja selkärangattomia

Selkärankaisten ja selkärangattomien käsittelyn aloitimme pohtimalla, miten ihminen eroaa esimerkiksi hämähäkistä, madosta tai tuhatjalkaisesta. Pienen johdattelun jälkeen pääsimme keskustelussamme selkärangan, luurangon, luiden ja pääkallon käsitteisiin. Mikä tehtävä selkärangalla on? Minkälainen ihminen olisi ilman selkärankaa? Mikä tehtävä luilla on? Tutustuimme kuvien avulla siilin, harakan, sammakon, lepakon, ahvenen ja kyyn luurankoon. Oppilaat arvuuttelivat aina kuvan nähdessään, minkä eläimen luuranko oli kyseessä. 

Tämän jälkeen olisi ollut järkevää kartoittaa oppilaiden ennakkotietämystä selkärankaisista ja selkärangattomista esimerkiksi pyytämällä oppilaita mainitsemaan eläimiä molempiin ryhmiin.

Tarkastelimme kuvaa, johon selkärankaiset ja selkärangattomat oli laitettu omiksi ryhmikseen. Oppilaat valitsivat vuorollaan yhden kuvassa olevan eläimen, jota muut arvuuttelivat kyllä/ei -kysymysten avulla. Kyseessä oli siis leikki Mitä eläintä ajattelen?  

Olemme leikkineet KIM-leikkiä useammankin kerran ja se olisi sopinut myös tämän aiheen käsittelyyn ja esimerkiksi juuri tässä kohdassa, samoin kuin muistipeli. Aiheen käsittelyn alkuun olisi sopinut erittäin hyvin Portinvartija-leikki.   

Tavut sekaisin -tehtävä oli erittäin innostava! Sanoina olivat

tu ket (ket-tu)

pu ra (ra-pu)

ki hau (hau-ki)

ko ru sak (ru-sak-ko)

ko sam mak (sam-mak-ko)

tas ras (ras-tas)

ka ha rak (ha-rak-ka)

ko si si lis (si-si-lis-ko)

hai ra muu nen (muu-ra-hai-nen)

mä ki häk hä (hä-mä-häk-ki)

kai tu jal hat nen (tu-hat-jal-kai-nen)

ka puk sim (sim-puk-ka)

to ma te kas (kas-te-ma-to)

Jokaisen keksityn sanan yhteydessä keskustelimme, onko eläin selkärankainen vai selkärangaton. Tämän jälkeen jokainen oppilas sai yhden eläinkortin. Ensin dokumenttikameralle koottiin kaikki selkärankaiset ja sitten selkärangattomat. Havaitsin, että oppilaita auttoi, kun pyysi heitä pohtimaan, onko heidän saamallaan eläimellä luita vai ei.

Lopuksi luin tarinan Into Majavasta:

On kaunis syyskuun päivä. Ekaluokkalaiset ovat ensimmäistä kertaa yhdessä opettajan kanssa retkellä lammella. "Shh! Ollaan ihan hiljaa, niin eläimet eivät säikähdä meitä!" opettaja sanoo. Oppilaat istuvat ruohikossa ja yrittävät hiljentyä. 

   On jännittävää kuunnella luonnon ääniä. Tuuli suhisee lempeästi korvissa. Kauempaa kuuluu linnunlaulua, sitten harakan säksätys säikäyttää lapset. Opettaja kysyy: "Mitä merkkejä eläimistä huomaatte ympärillämme?" Monta innokasta kättä nousee heti, ekaluokkalaiset ovat jo oppineet viittaamaan. "Hämähäkin verkko!" "Muurahaiskeko!" "Kuollut etana." "Hylätty linnunpesä." "Entä vedessä?" opettaja kysyy. Oppilaat miettivät vähän aikaa. Aurinko on kiillottanut veden pinnan säteillään ja silmiä pitää vähän siristellä, muuten häikäisee. Sitten viittaaja saa vastausvuoron. "Tuolla on katiska." Oppilaita naurattaa. Opettaja sanoo: "Niin, kertoohan sekin tavallaan eläimistä eli kaloista. Katiskalla voi saada kalaa."

   Tulee hiljaista. Samalla hetkellä kuuluu äänekäs pulahdus ja hiukan kauempana veden pinta väreilee. Kaikkien katseet kääntyvät lampeen ja lapset katselevat majavan rakentamaa röykkiötä. Se on rakennettu puista, kivistä, mudasta ja risuista. Lapsista on hienoa tehdä luontohavaintoja yhdessä. 

   Into Majava on salaa katsellut ihmispentulaumaa hämillään: "Onpa tuolla isolla ihmisellä paljon pentuja!" Majava kuulee, että ihmiset puhuvat eläimistä. Se alkaa innoissaan luetella ystäviensä nimiä: "Harakka, etana, perhonen, sisilisko, varpunen, kettu, karhu..." Luettelo on oikein pitkä. 

Tarina on Pisara 1 -kirjan opeoppaan sivulta 53.

Aiheen voi integroida liikuntaan esimerkiksi seuraavien leikkien avulla. Mielikuvajumpassa oppilaat liikkuvat annetun eläimen liikkumistavan mukaan, esimerkiksi "Juokse nopeasti kuin ilves, hiivi vaanien kuin kettu, kävele arvokkaasti kuin kurki, loiki kuin jänis, lennä kaarrellen kuin haukka, kipitä vikkelästi kuin hiiri, matele kuin käärme, kävele kuin rapu, löntystele kuin karhu, hypi kuin sammakko..."

Luokitteluleikissä opettaja luettelee eläinlajeja. Jos eläin on selkärangaton, oppilaat juoksevat liikuntasalin toiseen päähän. Jos eläin on taas selkärankainen, oppilaat juoksevat salin vastakkaiseen päähän. Opettajan huutaessa "Eläimet!" oppilaat juoksevat salin keskelle. Liikkumistapoja voi muuttaa leikin edetessä.         

Draamaa: tunnetilaharjoituksia

Alkukasvatuksen perusopintoihin kuului lyhyt draamakurssi, jossa käsitellyt harjoitukset olen onnekseni säästänyt. Alta löytyvät draamaideat ovat siis kurssilta - joko opettajalta tai opiskelijoilta - ellei toisin mainita.

Tunnepantomiimi

Oppilaat voivat esittää joko yksin tai pareittain saamaansa tunnetilaa muille oppilaille. Sanojen sijaan ilmeet, eleet ja kehonkieli kertovat esitettävästä tunnetilasta.

Tunnepatsaat

Oppilaat toimivat pareittain tai pienissä ryhmissä. Toinen parista tai 1-2 oppilasta pienestä ryhmästä valitaan taiteilijaksi, joka muotoilee toisesta osapuolesta annettua tunnetilaa kuvaavan patsaan. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Mielikuvat

Opettaja luo mielikuvia, joihin oppilaat eläytyvät tunteidensa avulla. Miltä tuntuu ja näyttää, kun saat maistaa lempiherkkuasi tai kun nenääsi kantautuu oikein paha haju? (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Tunnenurkat

Oppilaat toimivat pareittain. Erilaiset tunnepisteet on sijoitettu luokkahuoneen nurkkiin. Tunnepisteissä oppilaat keskustelevat opettajan antamasta aiheesta (esimerkiksi säästä) eri tunteiden vallassa. Oppilaat käyvät kaikissa nurkissa keskustellen niissä aina samasta aiheesta. Näin huomataan, että tunnetila vaikuttaa siihen, minkälaiseksi samastakin aiheesta käyty keskustelu muotoutuu. Lisäksi voidaan pohtia, miten tunteet vaikuttavat asioiden, kuten sään tai toisten ihmisten, kokemiseen. Ennen tehtävän aloittamista on hyvä keskustella, miten valittuja tunteita ilmaistaan esimerkiksi ilmein, elein, kehonkielellä ja äänenpainoilla.   

Jähmettyneet tunteet

Oppilaat liikkuvat luokassa musiikin soidessa taustalla. Kun musiikki lakkaa, opettaja sanoo tunteen, jota oppilaiden tulee ilmaista jähmettymällä patsaaksi. Tätä jatketaan eri musiikkikappaleilla ja tunnetiloilla.

Musiikin herättämät tunteet

Oppilaat kuuntelevat silmät kiinni opettajan soittamaa musiikkikappaletta. Oppilaiden tehtävänä on eläytyä musiikkiin ja pohtia, miltä musiikki tuntuu ja mitä tunteita se herättää. Jokaisen musiikkikappaleen (tai sen pätkän) jälkeen kootaan ajatukset yhteen keskustelemalla.

Tunnekävely

Oppilaat kävelevät tilassa vapaasti musiikin soidessa taustalla. Opettaja sanoo jonkun tunteen, jota oppilaat alkavat ilmentää liikkumisessaan (ilmeet, eleet, kehonkieli, liikkeet). Miten kulkee esimerkiksi iloinen, innokas, vihainen, väsynyt tai pelokas ihminen? Oppilaat voivat ilmaista tunnetilaa kävelyn sijaan myös esimerkiksi hyppien, tanssien, tervehtien tai laualen. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta) 

Tunnetanssi

Opettaja ja oppilaat pohtivat, minkälaiset liikkeet sopivat eri tunnetiloihin. Sovitaan esimerkiksi aina kolme liikettä kuvaamaan jokaista valittua tunnetilaa. Oppilaat jaetaan kahteen ryhmään, jotka asettuvat vastatusten riviksi luokan vastakkaisille puolille. Rivit lähestyvät toisiaan yhtä aikaa askel kerrallaan tehden jokaisen askeleen jälkeen ennalta sovitun liikkeen. Kun rivit kohtaavat, ne voivat ohittaa toisensa ja jatkaa liikkeitä, kunnes ne saavuttavat toisen seinän. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)    

Draamaa: ääniharjoituksia

Äänimaisema

Äänimaiseman luominen: Oppilaat istuvat piirissä silmät kiinni. Opettajan antamasta merkistä kaikki alkavat tuottaa tilanteeseen sopivaa ääntä. Apuna saa käyttää omaa ääntään, kehoaan tai esimerkiksi annettuja soittimia. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta) 

Olen toteuttanut kyseisen harjoituksen siten, että olen jakanut oppilaat kolmeen ryhmään ja jokainen ryhmä on tuottanut äänimaiseman omaan tarinaansa. Muut ryhmät ovat kuunnelleet tarinaa ja äänimaisemaa silmät suljettuina. Kiitos mahtavien opiskelukavereideni olen käyttänyt harjoituksessa kolmea heidän keksimäänsä tarinaa. Olen tehnyt joitakin muutoksia alkuperäisiin tarinoihin.

Jännitys

Kävelen hiljaa ja pienin askelin metsäpolkua pitkin pimenevässä illassa. Vain pöllön kaukainen huhuilu ja jalkojeni alla raksahtelevat oksat luovat ääntä muuten hiljaiseen metsään. Koska minua hiukan pelottaa, alan hyräillä itsekseni hiljaisella äänellä. Samalla minusta tuntuu kuin joku seuraisi minua. Kuulen välillä vaimeita tömähdyksiä, kolahduksia ja risahduksia, ehkä jopa pieniä naurahduksen ääniä.

Otan pitempiä askelia, ja minusta tuntuu, ettei polku pääty koskaan. Pöllön huhuilu kaikkoaa, ja jostakin kuuluu suden yksinäistä ulvontaa. Tömähdykset, kolahdukset, risahdukset sekä kikatus takanani kovenevat ja kovenevat. Päätän juosta niin nopeasti kuin jaloistani pääsen. Jalkani takertuvat isoon oksaan ja kaadun. Kuuluu äänekäs tömähdys. Kohotan katseeni maasta ja näen, kuinka edessäni seisoo kaksi karvaista peikkoa. Ne hihittelevät keskenään, mutteivät sano sanaakaan. Suljen silmäni ja toivon, etteivät ne tee minulle mitään.

En tunne enää peikkojen läsnäoloa enkä niiden ivallista kikatusta. Kuulen ainoastaan tuulen ulvonnan ja kiihtyneen hengitykseni äänen. Avaan silmäni ja kömmin ylös maasta. Peikot ovat kaikeksi onneksi kadonneet. Käännyn ympäri ja juoksen hetkeäkään epäröimättä samaa reittiä takaisin kotiin. Pelkästään vinkuva tuuli ja metsän eläinten vaimeat äänet kantautuvat korviini.

Romanttinen

Hyppelen pitkin metsäpolkua pimenevässä illassa. Ainoastaan pikkulintujen iloinen visertely ja suhisevat heinät allani luovat ääntä muuten hiljaiseen metsään. Alan hyräillä hennolla äänelläni, koska minulla on hieman yksinäinen olo. Samalla minusta tuntuu kuin joku seuraisi minua. Kuulen välillä vaimeita tömähdyksiä, kolahduksia ja suhahduksia, ehkä jopa pieniä huokauksen ääniä.

Hyppelehdin yhä pitemmillä loikilla eteenpäin. Metsäpolku ei tunnu päättyvän mihinkään. Pikkulintujen viserrys kaikkoaa vähitellen, ja tilalle tulevat jänisten rummutukset. Myös tömähdysten, kolahdusten ja heinien äänet voimistuvat. 

Päätän hypellä yhä nopeammin ja aina vain suuremmilla loikilla. Jalkani takertuu paksuun oksaan ja kaadun. Kuuluu äänekäs tömähdys. Kohotan katseeni maasta ja näen edessäni komean peikon. Se katsoo minua rakastuneesti huokaillen, muttei sano sanaakaan. Suljen silmäni ja mietin, näenkö unta.

Tunnen, kuinka peikko antaa kevyen suudelman poskelleni. Kun avaan silmäni, peikko on poissa. Kuulen vain lempeän tuulen äänen ja suhisevan heinikon. Nousen maasta, mutten näe peikkoa enää missään. Hiukan pettyneenä käännyn ympäri ja kävelen mietteliäänä samaa reittiä takaisin kotiin. Ainoastaan tuuli ja rakastuneilta kuulostavien pikkulintujen äänet kantautuvat korviini.

Komedia

Hyppelen innokkaasti metsäpolkua pitkin pimenevässä illassa. Pelkästään lintujen kaukaa kuuluva viserrys ja rahisevat kivet allani luovat ääniä metsään, jonka hiljaisuus on takiani rikkoutumassa. 

Karkottaakseni tylsistymisen tunteeni alan tehdä hassulta kuulostavia ääniä, joille naureskelen itsekin. Kuulen silloin tällöin vaimeita tömähdyksiä, risahduksia ja rasahduksia, ehkä jopa pieniä tirskahtelun ja naurahduksen ääniä.

Hyppelen yhä nopeammin, ja minusta tuntuu, että metsäpolku on päättymätön. Lintujen viserrys kaikkoaa, mutta tilalle tulee hassunkuuloista pulinaa. Myös takaani kuuluvat tömähdykset, risahdukset ja rasahdukset sekä tirskahtelun ja naurahduksen äänet kantautuvat korviini yhä voimakkaampina.

Hypähtelen niin korkeita loikkia kuin suinkin pystyn. Loikistani kuuluu kovia tömähdyksiä. Yhtäkkiä jalkani tarttuu kannon koloon, ja kaadun. Menen aivan mukkelis makkelis, ja minua naurattaa kovasti kaatumiseni. Nauruni lakkaa hetkeksi, kun näen edessäni karvaisen peikon. Peikko röhähtää nauramaan ja tekee välillä hassuja pulinaääniä, joita olin jo aikaisemmin kuullut. Minua naurattaa niin, että kieriskelen maassa maha kippurassa. 

Kun saan nauruni lakkaamaan, en näe peikkoa enää missään. En kuule edes sen kikatusta tai pulinaa. Kuulen ainoastaan puiden lehtien havinan. Nousen maasta ja puistelen hiekat polvistani. Koska peikkoa ei näy missään, käännyn ympäri ja hyppelen samaa reittiä pitkin takaisin kotiin. Ainoastaan lintujen viserrys ja päästämäni hassut äänet kaikuvat metsässä.

Äänipallo

Oppilaat laittavat piirissä istuessaan liikkeelle äänipallon, joka on oikea tai kuvitteellinen esine. Ainoastaan äänipallon saanut oppilas voi pitää etukäteen sovittua ääntä. Tietyn äänen sijaan oppilas voi sanoa yhden sanan ennalta valittuun aihepiiriin liittyen (esimerkiksi eläinsanan tai tunteen). Kuvitteellisen pallon tilanteessa harjoituksen aloittaja näyttää käsillään, millainen pallo on ja miten sitä tulee käsitellä (esimerkiksi pieni, suuri, kevyt, painava, pomppiva). Kun pallo on kiertänyt kaikilla oppilailla, vaihdetaan ääntä/sanojen aihepiiriä. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Kuoro

Oppilaat seisovat kuoroasetelmassa, ja kapellimestari antaa merkin aina niille, joiden hän toivoo olevan äänessä. Etukäteen on sovittu, minkälaista ääntä tai mitä sanaa kuorolaiset toistavat merkin saatuaan. Kapellimestarin tehtävänä on näyttää myös äänen voimakkuus ja kesto. Voidaan sopia, että ainoastaan pieni osa kuorosta pitää samaa ääntä keskenään tai sanoo tiettyä sanaa, jolloin ääniskaalasta tulee entistä monipuolisempi. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Äänenkäyttö

Oppilaat harjoittelevat esimerkiksi äänenpainoja ja tauon paikkoja puheessa vuoropuhelun avulla. Samalla näyttäytyy myös ilmeikkään lukemisen merkitys. Vuoropuhelun voi toteuttaa vaihtoehtoisesti ilman sanoja esimerkiksi äännähdyksillä (muun muassa huokailemalla, päristelemällä) tai eleillä ja ilmeillä. Lisäksi sen voi toteuttaa suu kiinni mumisemalla tai liikuttelemalla huulia ilman ääntä. Näissä tapauksissa pari yrittää arvata, mitä toinen sanoo. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)