Draamaa: tunnetilaharjoituksia

Alkukasvatuksen perusopintoihin kuului lyhyt draamakurssi, jossa käsitellyt harjoitukset olen onnekseni säästänyt. Alta löytyvät draamaideat ovat siis kurssilta - joko opettajalta tai opiskelijoilta - ellei toisin mainita.

Tunnepantomiimi

Oppilaat voivat esittää joko yksin tai pareittain saamaansa tunnetilaa muille oppilaille. Sanojen sijaan ilmeet, eleet ja kehonkieli kertovat esitettävästä tunnetilasta.

Tunnepatsaat

Oppilaat toimivat pareittain tai pienissä ryhmissä. Toinen parista tai 1-2 oppilasta pienestä ryhmästä valitaan taiteilijaksi, joka muotoilee toisesta osapuolesta annettua tunnetilaa kuvaavan patsaan. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Mielikuvat

Opettaja luo mielikuvia, joihin oppilaat eläytyvät tunteidensa avulla. Miltä tuntuu ja näyttää, kun saat maistaa lempiherkkuasi tai kun nenääsi kantautuu oikein paha haju? (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Tunnenurkat

Oppilaat toimivat pareittain. Erilaiset tunnepisteet on sijoitettu luokkahuoneen nurkkiin. Tunnepisteissä oppilaat keskustelevat opettajan antamasta aiheesta (esimerkiksi säästä) eri tunteiden vallassa. Oppilaat käyvät kaikissa nurkissa keskustellen niissä aina samasta aiheesta. Näin huomataan, että tunnetila vaikuttaa siihen, minkälaiseksi samastakin aiheesta käyty keskustelu muotoutuu. Lisäksi voidaan pohtia, miten tunteet vaikuttavat asioiden, kuten sään tai toisten ihmisten, kokemiseen. Ennen tehtävän aloittamista on hyvä keskustella, miten valittuja tunteita ilmaistaan esimerkiksi ilmein, elein, kehonkielellä ja äänenpainoilla.   

Jähmettyneet tunteet

Oppilaat liikkuvat luokassa musiikin soidessa taustalla. Kun musiikki lakkaa, opettaja sanoo tunteen, jota oppilaiden tulee ilmaista jähmettymällä patsaaksi. Tätä jatketaan eri musiikkikappaleilla ja tunnetiloilla.

Musiikin herättämät tunteet

Oppilaat kuuntelevat silmät kiinni opettajan soittamaa musiikkikappaletta. Oppilaiden tehtävänä on eläytyä musiikkiin ja pohtia, miltä musiikki tuntuu ja mitä tunteita se herättää. Jokaisen musiikkikappaleen (tai sen pätkän) jälkeen kootaan ajatukset yhteen keskustelemalla.

Tunnekävely

Oppilaat kävelevät tilassa vapaasti musiikin soidessa taustalla. Opettaja sanoo jonkun tunteen, jota oppilaat alkavat ilmentää liikkumisessaan (ilmeet, eleet, kehonkieli, liikkeet). Miten kulkee esimerkiksi iloinen, innokas, vihainen, väsynyt tai pelokas ihminen? Oppilaat voivat ilmaista tunnetilaa kävelyn sijaan myös esimerkiksi hyppien, tanssien, tervehtien tai laualen. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta) 

Tunnetanssi

Opettaja ja oppilaat pohtivat, minkälaiset liikkeet sopivat eri tunnetiloihin. Sovitaan esimerkiksi aina kolme liikettä kuvaamaan jokaista valittua tunnetilaa. Oppilaat jaetaan kahteen ryhmään, jotka asettuvat vastatusten riviksi luokan vastakkaisille puolille. Rivit lähestyvät toisiaan yhtä aikaa askel kerrallaan tehden jokaisen askeleen jälkeen ennalta sovitun liikkeen. Kun rivit kohtaavat, ne voivat ohittaa toisensa ja jatkaa liikkeitä, kunnes ne saavuttavat toisen seinän. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)    

Draamaa: ääniharjoituksia

Äänimaisema

Äänimaiseman luominen: Oppilaat istuvat piirissä silmät kiinni. Opettajan antamasta merkistä kaikki alkavat tuottaa tilanteeseen sopivaa ääntä. Apuna saa käyttää omaa ääntään, kehoaan tai esimerkiksi annettuja soittimia. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta) 

Olen toteuttanut kyseisen harjoituksen siten, että olen jakanut oppilaat kolmeen ryhmään ja jokainen ryhmä on tuottanut äänimaiseman omaan tarinaansa. Muut ryhmät ovat kuunnelleet tarinaa ja äänimaisemaa silmät suljettuina. Kiitos mahtavien opiskelukavereideni olen käyttänyt harjoituksessa kolmea heidän keksimäänsä tarinaa. Olen tehnyt joitakin muutoksia alkuperäisiin tarinoihin.

Jännitys

Kävelen hiljaa ja pienin askelin metsäpolkua pitkin pimenevässä illassa. Vain pöllön kaukainen huhuilu ja jalkojeni alla raksahtelevat oksat luovat ääntä muuten hiljaiseen metsään. Koska minua hiukan pelottaa, alan hyräillä itsekseni hiljaisella äänellä. Samalla minusta tuntuu kuin joku seuraisi minua. Kuulen välillä vaimeita tömähdyksiä, kolahduksia ja risahduksia, ehkä jopa pieniä naurahduksen ääniä.

Otan pitempiä askelia, ja minusta tuntuu, ettei polku pääty koskaan. Pöllön huhuilu kaikkoaa, ja jostakin kuuluu suden yksinäistä ulvontaa. Tömähdykset, kolahdukset, risahdukset sekä kikatus takanani kovenevat ja kovenevat. Päätän juosta niin nopeasti kuin jaloistani pääsen. Jalkani takertuvat isoon oksaan ja kaadun. Kuuluu äänekäs tömähdys. Kohotan katseeni maasta ja näen, kuinka edessäni seisoo kaksi karvaista peikkoa. Ne hihittelevät keskenään, mutteivät sano sanaakaan. Suljen silmäni ja toivon, etteivät ne tee minulle mitään.

En tunne enää peikkojen läsnäoloa enkä niiden ivallista kikatusta. Kuulen ainoastaan tuulen ulvonnan ja kiihtyneen hengitykseni äänen. Avaan silmäni ja kömmin ylös maasta. Peikot ovat kaikeksi onneksi kadonneet. Käännyn ympäri ja juoksen hetkeäkään epäröimättä samaa reittiä takaisin kotiin. Pelkästään vinkuva tuuli ja metsän eläinten vaimeat äänet kantautuvat korviini.

Romanttinen

Hyppelen pitkin metsäpolkua pimenevässä illassa. Ainoastaan pikkulintujen iloinen visertely ja suhisevat heinät allani luovat ääntä muuten hiljaiseen metsään. Alan hyräillä hennolla äänelläni, koska minulla on hieman yksinäinen olo. Samalla minusta tuntuu kuin joku seuraisi minua. Kuulen välillä vaimeita tömähdyksiä, kolahduksia ja suhahduksia, ehkä jopa pieniä huokauksen ääniä.

Hyppelehdin yhä pitemmillä loikilla eteenpäin. Metsäpolku ei tunnu päättyvän mihinkään. Pikkulintujen viserrys kaikkoaa vähitellen, ja tilalle tulevat jänisten rummutukset. Myös tömähdysten, kolahdusten ja heinien äänet voimistuvat. 

Päätän hypellä yhä nopeammin ja aina vain suuremmilla loikilla. Jalkani takertuu paksuun oksaan ja kaadun. Kuuluu äänekäs tömähdys. Kohotan katseeni maasta ja näen edessäni komean peikon. Se katsoo minua rakastuneesti huokaillen, muttei sano sanaakaan. Suljen silmäni ja mietin, näenkö unta.

Tunnen, kuinka peikko antaa kevyen suudelman poskelleni. Kun avaan silmäni, peikko on poissa. Kuulen vain lempeän tuulen äänen ja suhisevan heinikon. Nousen maasta, mutten näe peikkoa enää missään. Hiukan pettyneenä käännyn ympäri ja kävelen mietteliäänä samaa reittiä takaisin kotiin. Ainoastaan tuuli ja rakastuneilta kuulostavien pikkulintujen äänet kantautuvat korviini.

Komedia

Hyppelen innokkaasti metsäpolkua pitkin pimenevässä illassa. Pelkästään lintujen kaukaa kuuluva viserrys ja rahisevat kivet allani luovat ääniä metsään, jonka hiljaisuus on takiani rikkoutumassa. 

Karkottaakseni tylsistymisen tunteeni alan tehdä hassulta kuulostavia ääniä, joille naureskelen itsekin. Kuulen silloin tällöin vaimeita tömähdyksiä, risahduksia ja rasahduksia, ehkä jopa pieniä tirskahtelun ja naurahduksen ääniä.

Hyppelen yhä nopeammin, ja minusta tuntuu, että metsäpolku on päättymätön. Lintujen viserrys kaikkoaa, mutta tilalle tulee hassunkuuloista pulinaa. Myös takaani kuuluvat tömähdykset, risahdukset ja rasahdukset sekä tirskahtelun ja naurahduksen äänet kantautuvat korviini yhä voimakkaampina.

Hypähtelen niin korkeita loikkia kuin suinkin pystyn. Loikistani kuuluu kovia tömähdyksiä. Yhtäkkiä jalkani tarttuu kannon koloon, ja kaadun. Menen aivan mukkelis makkelis, ja minua naurattaa kovasti kaatumiseni. Nauruni lakkaa hetkeksi, kun näen edessäni karvaisen peikon. Peikko röhähtää nauramaan ja tekee välillä hassuja pulinaääniä, joita olin jo aikaisemmin kuullut. Minua naurattaa niin, että kieriskelen maassa maha kippurassa. 

Kun saan nauruni lakkaamaan, en näe peikkoa enää missään. En kuule edes sen kikatusta tai pulinaa. Kuulen ainoastaan puiden lehtien havinan. Nousen maasta ja puistelen hiekat polvistani. Koska peikkoa ei näy missään, käännyn ympäri ja hyppelen samaa reittiä pitkin takaisin kotiin. Ainoastaan lintujen viserrys ja päästämäni hassut äänet kaikuvat metsässä.

Äänipallo

Oppilaat laittavat piirissä istuessaan liikkeelle äänipallon, joka on oikea tai kuvitteellinen esine. Ainoastaan äänipallon saanut oppilas voi pitää etukäteen sovittua ääntä. Tietyn äänen sijaan oppilas voi sanoa yhden sanan ennalta valittuun aihepiiriin liittyen (esimerkiksi eläinsanan tai tunteen). Kuvitteellisen pallon tilanteessa harjoituksen aloittaja näyttää käsillään, millainen pallo on ja miten sitä tulee käsitellä (esimerkiksi pieni, suuri, kevyt, painava, pomppiva). Kun pallo on kiertänyt kaikilla oppilailla, vaihdetaan ääntä/sanojen aihepiiriä. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Kuoro

Oppilaat seisovat kuoroasetelmassa, ja kapellimestari antaa merkin aina niille, joiden hän toivoo olevan äänessä. Etukäteen on sovittu, minkälaista ääntä tai mitä sanaa kuorolaiset toistavat merkin saatuaan. Kapellimestarin tehtävänä on näyttää myös äänen voimakkuus ja kesto. Voidaan sopia, että ainoastaan pieni osa kuorosta pitää samaa ääntä keskenään tai sanoo tiettyä sanaa, jolloin ääniskaalasta tulee entistä monipuolisempi. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Äänenkäyttö

Oppilaat harjoittelevat esimerkiksi äänenpainoja ja tauon paikkoja puheessa vuoropuhelun avulla. Samalla näyttäytyy myös ilmeikkään lukemisen merkitys. Vuoropuhelun voi toteuttaa vaihtoehtoisesti ilman sanoja esimerkiksi äännähdyksillä (muun muassa huokailemalla, päristelemällä) tai eleillä ja ilmeillä. Lisäksi sen voi toteuttaa suu kiinni mumisemalla tai liikuttelemalla huulia ilman ääntä. Näissä tapauksissa pari yrittää arvata, mitä toinen sanoo. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)  

Draamaa: kehonkäyttöharjoituksia

KEHONKÄYTTÖHARJOITUKSIA

Kaikki alta löytyvät ideat ovat peräisin Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta. Ainoastaan pantomiimin esittämisvaihtoehdot olen kerännyt eri lähteistä.

Liikkuminen

Oppilaat liikkuvat tilassa eri tavoin, kuten pieninä, suurina, iloisina, surullisina, hitaasti, nopeasti, eri tavoin hyppien tai vain tietyt kehonosat saavat lattiaa koskettaen. Harjoitus sopii hyvin lämmittelytehtäväksi tai pieneksi draamavälipalaksi. Lisäksi voidaan kokeilla ja pohtia, miltä näyttää ja tuntuu liikkua eri tunnetiloissa.

Patsaat

Toinen parin jäsenistä (tai 1-2 henkilöä pienestä ryhmästä) toimii taiteilijana toisen ollessa muovailuvahaa. Taiteilija muotoilee muovailuvahasta haluamansa kokonaisuuden, esimerkiksi patsaan, eläimen tai puun. Ryhmän tapauksessa taiteilija saa valita, tekeekö hän useammasta henkilöstä yhden patsaan/eläimen/puun vai jokaisesta oman patsaansa/eläimensä/puunsa, jotka kuitenkin liittyvät toisiinsa muodostaen kokonaisuuden. Muovailuvahan tulee jäädä taiteilijan muotoilemaan asentoon. Kun taideteos on valmis, taiteilijat voivat käydä katsomassa muiden taiteilijoiden aikaansaannoksia.

Olen toteuttanut kyseisen harjoituksen luokassani siten, että jokainen oppilas on itse asettunut patsaaksi antamani ohjeen mukaisesti. Patsaat ovat esittäneet esimerkiksi oopperalaulajia, taidemaalareita, viulisteja ja hiihtäjiä. Lopuksi oppilaat ovat saaneet ehdottaa, mitä patsaat voisivat esittää.

Pantomiimi

Oppilaat tekevät erilaisia pantomiimeja, joissa esitetään ilman ääntä jotakin asiaa, esinettä, toimintaa tai vaikka ammattia muiden yrittäessä arvata, mistä on kyse. Esitettävinä asioina voivat olla esimerkiksi laulaa, soittaa pianoa, soittaa viulua, soittaa rumpuja, juosta, pelata jalkapalloa, tanssia balettia, ratsastaa, hypätä narua, hypätä ruutua, soutaa, lentää, ajaa autolla, lukea kirjaa, kirjoittaa, piirtää, maalata, soittaa puhelimella, kammata hiuksia, leikata saksilla, tiskata, aivastaa, nauraa, itkeä. 

Mielikuvituskone

Oppilaat muodostavat liikkuvan koneen joko pienissä ryhmissä tai luokkana. Jokainen on osa konetta tekemällä jotain liikettä. Koneeseen voi yhdistää myös äänen. Mitä kone valmistaa tai tekee? Miten kone laitetaan päälle? Mitä tapahtuu, jos kone menee epäkuntoon? Miten toimisi esimerkiksi ystävyyskone?

Muodot

Oppilaat muodostavat omalla kehollaan esimerkiksi muotoja, kirjaimia ja numeroita. Millaisia muotoja, kirjaimia ja numeroita voi muodostaa, jos ne tehdään ryhmänä? Mitä muotoja on ympärillämme? Miten ihminen (yksin tai toisten kanssa) voisi muodostaa saman muodon kuin mikä on esimerkiksi huonekalussa, lelussa, kasvissa tai kankaan kuvioinnissa?

Draamaa: vuorovaikutusharjoituksia

VUOROVAIKUTUSHARJOITUKSIA

Esineiden käyttötarkoitus

Lapset keksivät tutuille tavaroille erilaisia käyttötarkoituksia. Harjoituksen voi tehdä pareittain tai pienissä ryhmissä niin, että yksi esine kiertää lapselta toiselle ja jokainen keksii vuorollaan yhden uuden käyttötarkoituksen tavaralle. Kun uusia ideoita ei enää tule, vaihdetaan esinettä. Esimerkiksi kenkää voisi käyttää leikisti kattilana, puhelimena, hiiren kotina, kukkamaljakkona... (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta) 

Olen toteuttanut yllä olevan harjoituksen luokassani niin, että jokainen oppilas on valinnut yhden tavaran/esineen omasta pulpetistaan tai luokkahuoneesta. Lapset ovat tulleet vuorotellen luokan eteen esittelemään tavaran/esineen, jolle he ovat keksineet uuden käyttötarkoituksen. Joku oppilaista saa ostaa esineen itselleen esimerkiksi kahdella taputuksella ja kolmella hypyllä. Idean sain Seikkailujen aapisen opeoppaasta. Ainakin luokassani tämä harjoitus toimi erittäin hyvin!

Lahjananto

Muodostetaan piiri, jossa jokainen antaa vuorollaan vieressään olevalle kuvitteellisen lahjan. Lahjan antaja näyttää käsillään ja ilmeillään, minkälainen (koko, paino, muoto jne.) lahja on kyseessä. Lahjan saaja ottaa lahjan vastaan ja kiittää lahjasta sanomalla "Kiitos, olen toivonut..." täydentäen lauseen loppuun jonkin asian (konkreettisen tai abstraktin), joka sopisi lahjan antajan eleillä esittämäksi asiaksi. Tämän jälkeen lahjan saaja antaa uuden lahjan seuraavalle. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Numerokeskustelu

Lapset kulkevat tilassa vapaasti. Kahden lapsen kohdatessa toisensa he käyvät lyhyen keskustelun, jossa saa puhua vain numeroilla. Numerokeskusteluun voidaan liittää myös jokin tunne. Harjoituksen voi yhdistää käsiteltävään tarinaan esimerkiksi niin, että käydään lyhyitä tarinassa esiintyviä keskustelutilanteita vain numeroilla. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Luokkakuva

Ensiksi valitaan luokkakuvaan osallistuvat oppilaat muiden toimiessa tarkkailijoina. Yksi kuvaan osallistuvista on vasta äskettäin paikkakunnalle muuttanut lapsi. Hän on keskellä kuvaa. Kuvaan tulee myös muita oppilaita, joille opettaja jakaa tiettyjä rooleja, kuten uuden lapsen ystävä, uuteen lapseen tutustuva oppilas, välinpitämätön oppilas ja uuden lapsen kanssa riidoissa oleva oppilas. Kun lapset ovat asettuneet kuvaan ja kuva on otettu, tarkkailijat pohtivat, mistä voi päätellä eri oppilaiden suhtautumisen uuteen oppilaaseen (asettuminen lähelle/kauas, ilmeet, eleet, kehonkieli). Harjoituksen lopussa on hyvä pohtia myös uuden oppilaan kokemia tunteita. (Idea yliopistokavereilta)  

Ilmetervehdys

Lapset kulkevat vapaasti tilassa. Kun lapsi kohtaa toisen lapsen, he näyttävät toisilleen jonkun ennalta sovitun ilmeen, esimerkiksi todella iloisen ilmeen. Tämän jälkeen jatketaan matkaa. Ilmeharjoituksen voi tehdä myös liioitellusti näyttämällä ilmeen suurieleisesti koko keholla tai vain pienesti käyttämällä kasvojen lihaksia. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Peilityöskentely

Parin jäsenet seisovat lähekkäin kasvot vastakkain. Valitaan, kumpi on peilaaja ja kumpi peilaajan liikkeet toistava peili. Vähitellen parin jäsenet kasvattavat välimatkaansa niin, että he voivat päätyä huoneen vastakkaisille puolille, josta he yrittävät seurata toisiaan, vaikka välillä olisikin toisia leikkijöitä. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Tarkkailu

Lapset kävelevät tilassa vapaasti. Kun joku pysähtyy, tulee kaikkien pysähtyä. Kuka tahansa voi lähteä liikkeelle, minkä jälkeen kaikki jatkavat taas matkaansa, kunnes joku pysähtyy. Muiden tekemisiä on siis seurattava tarkasti. Tämän harjoituksen voi yhdistää käsiteltävään tarinaan esimerkiksi niin, että kaikki kulkevat kuin tarinan roolihenkilöt tai tarinassa esiintyvä eläin. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Stop-leikki

Kaksi oppilasta tulee luokan eteen. He keksivät, mitä roolihahmoja he esittävät (ystävät/siskokset/veljekset/äiti ja isä/ventovieraat/opettaja ja oppilas/myyjä ja ostaja/lapsi ja lapsenvahti/lapsi ja isovanhempi yms.) ja missä he ovat. Muut oppilaat voivat auttaa hahmojen ja paikan keksimisessä. Katsojat seuraavat esityksen kulkua. Kun joku katsojista huutaa "Stop!", esiintyjät keskeyttävät tilanteen ja jäävät paikoilleen. Stopin huutanut oppilas menee jommankumman esiintyjän paikalle. Esitys jatkuu aivan uusilla hahmoilla ja paikalla. Luokan eteen jääneen oppilaan on siis osattava muuttaa rooliaan niin, että se sopii hänen uuden parinsa roolihahmoon. Näin esimerkiksi äidin ja isän leppoisa junamatka voi yhtäkkiä vaihtua lapsen ja isovanhemman lelukauppareissuun. (Idea yliopistokavereilta)