Draamaa: vuorovaikutusharjoituksia

VUOROVAIKUTUSHARJOITUKSIA

Esineiden käyttötarkoitus

Lapset keksivät tutuille tavaroille erilaisia käyttötarkoituksia. Harjoituksen voi tehdä pareittain tai pienissä ryhmissä niin, että yksi esine kiertää lapselta toiselle ja jokainen keksii vuorollaan yhden uuden käyttötarkoituksen tavaralle. Kun uusia ideoita ei enää tule, vaihdetaan esinettä. Esimerkiksi kenkää voisi käyttää leikisti kattilana, puhelimena, hiiren kotina, kukkamaljakkona... (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta) 

Olen toteuttanut yllä olevan harjoituksen luokassani niin, että jokainen oppilas on valinnut yhden tavaran/esineen omasta pulpetistaan tai luokkahuoneesta. Lapset ovat tulleet vuorotellen luokan eteen esittelemään tavaran/esineen, jolle he ovat keksineet uuden käyttötarkoituksen. Joku oppilaista saa ostaa esineen itselleen esimerkiksi kahdella taputuksella ja kolmella hypyllä. Idean sain Seikkailujen aapisen opeoppaasta. Ainakin luokassani tämä harjoitus toimi erittäin hyvin!

Lahjananto

Muodostetaan piiri, jossa jokainen antaa vuorollaan vieressään olevalle kuvitteellisen lahjan. Lahjan antaja näyttää käsillään ja ilmeillään, minkälainen (koko, paino, muoto jne.) lahja on kyseessä. Lahjan saaja ottaa lahjan vastaan ja kiittää lahjasta sanomalla "Kiitos, olen toivonut..." täydentäen lauseen loppuun jonkin asian (konkreettisen tai abstraktin), joka sopisi lahjan antajan eleillä esittämäksi asiaksi. Tämän jälkeen lahjan saaja antaa uuden lahjan seuraavalle. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Numerokeskustelu

Lapset kulkevat tilassa vapaasti. Kahden lapsen kohdatessa toisensa he käyvät lyhyen keskustelun, jossa saa puhua vain numeroilla. Numerokeskusteluun voidaan liittää myös jokin tunne. Harjoituksen voi yhdistää käsiteltävään tarinaan esimerkiksi niin, että käydään lyhyitä tarinassa esiintyviä keskustelutilanteita vain numeroilla. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Luokkakuva

Ensiksi valitaan luokkakuvaan osallistuvat oppilaat muiden toimiessa tarkkailijoina. Yksi kuvaan osallistuvista on vasta äskettäin paikkakunnalle muuttanut lapsi. Hän on keskellä kuvaa. Kuvaan tulee myös muita oppilaita, joille opettaja jakaa tiettyjä rooleja, kuten uuden lapsen ystävä, uuteen lapseen tutustuva oppilas, välinpitämätön oppilas ja uuden lapsen kanssa riidoissa oleva oppilas. Kun lapset ovat asettuneet kuvaan ja kuva on otettu, tarkkailijat pohtivat, mistä voi päätellä eri oppilaiden suhtautumisen uuteen oppilaaseen (asettuminen lähelle/kauas, ilmeet, eleet, kehonkieli). Harjoituksen lopussa on hyvä pohtia myös uuden oppilaan kokemia tunteita. (Idea yliopistokavereilta)  

Ilmetervehdys

Lapset kulkevat vapaasti tilassa. Kun lapsi kohtaa toisen lapsen, he näyttävät toisilleen jonkun ennalta sovitun ilmeen, esimerkiksi todella iloisen ilmeen. Tämän jälkeen jatketaan matkaa. Ilmeharjoituksen voi tehdä myös liioitellusti näyttämällä ilmeen suurieleisesti koko keholla tai vain pienesti käyttämällä kasvojen lihaksia. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Peilityöskentely

Parin jäsenet seisovat lähekkäin kasvot vastakkain. Valitaan, kumpi on peilaaja ja kumpi peilaajan liikkeet toistava peili. Vähitellen parin jäsenet kasvattavat välimatkaansa niin, että he voivat päätyä huoneen vastakkaisille puolille, josta he yrittävät seurata toisiaan, vaikka välillä olisikin toisia leikkijöitä. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Tarkkailu

Lapset kävelevät tilassa vapaasti. Kun joku pysähtyy, tulee kaikkien pysähtyä. Kuka tahansa voi lähteä liikkeelle, minkä jälkeen kaikki jatkavat taas matkaansa, kunnes joku pysähtyy. Muiden tekemisiä on siis seurattava tarkasti. Tämän harjoituksen voi yhdistää käsiteltävään tarinaan esimerkiksi niin, että kaikki kulkevat kuin tarinan roolihenkilöt tai tarinassa esiintyvä eläin. (Idea Leena Ylimäen Draamapurkin verkkokurssilta)

Stop-leikki

Kaksi oppilasta tulee luokan eteen. He keksivät, mitä roolihahmoja he esittävät (ystävät/siskokset/veljekset/äiti ja isä/ventovieraat/opettaja ja oppilas/myyjä ja ostaja/lapsi ja lapsenvahti/lapsi ja isovanhempi yms.) ja missä he ovat. Muut oppilaat voivat auttaa hahmojen ja paikan keksimisessä. Katsojat seuraavat esityksen kulkua. Kun joku katsojista huutaa "Stop!", esiintyjät keskeyttävät tilanteen ja jäävät paikoilleen. Stopin huutanut oppilas menee jommankumman esiintyjän paikalle. Esitys jatkuu aivan uusilla hahmoilla ja paikalla. Luokan eteen jääneen oppilaan on siis osattava muuttaa rooliaan niin, että se sopii hänen uuden parinsa roolihahmoon. Näin esimerkiksi äidin ja isän leppoisa junamatka voi yhtäkkiä vaihtua lapsen ja isovanhemman lelukauppareissuun. (Idea yliopistokavereilta)